on masentanut jo jonkin aikaa. Itse työssä ei mitään vikaa, lapset ovat elämäni suola. Mutta se kaikki muu...En oikeastaan voi tähän konkretisoida mitään, saattaisin olla tunnistettavissa...ja ne tietosuojat ja vaitiolovelvollisuudet....Eipä siis muuta voi sanoa kuin että jonkin asteen burnout - tunne kontrollin ja työnhallinnan puutteesta - vaivaa.

Huomenna on miettimispäivä - otin palkatonta ja pohdin asioita. Sovittuna on myös 2 työhaastattelua, josko ne antaisivat uusia mahdollisuuksia? Mene tiedä, mutta tunnen, että jotain on aluillaan. Se on oikeastaan hyvä tunne. Ensin pitää olla jokin heräte - minulla paha olo työssä. Kun se vaikuttaa jonkin aikaa, on pari vaihtoehtoa: joko mietintä selvittää pään ja osaa jatkaa eteenpäin tai sitten huomaa, että NYT on aika muutoksen...Minulle taisi vuosien jälkeen tulla eteen jälkimmäinen.

En ole koskaan pelännyt muutoksia, mutta toisaalta edelliset suuret muutokset elämässäni liittyivät lapsiin, joille olen aina halunnut antaa kaikkeni. Heidän siipensä alkavat vihdoin kantaa ja uskallan ehkä ajatella, että "jättäisin" heidät kokeilemaan yksinlentoa -. Ehkä.