Minä, kahvikuppi,
kynä ja hiljaisuus;
talo nukkuu ja minäkin
tahtoisin nukahtaa.
Tämä on hetki vain,
uusi jo odottaa
oven takana - .
toinen täysin erilainen vaihtoehto (tietty kirja kummittelee yhä mielessäni...):
halki harmaan kannen;
taivaan, joka on
kuin kovaa betonia.
Viiltää
haavoja siihen
siivet,
pehmeät, nopeat;
hetken olen taivasta kovempi.
Olipas tämä vaikeaa...20 sanaa on aika vähän tämänhetkisen angstin kuvaamiseen (tai yleensä minkään, jos omaa karjalaisia sukujuuria...). Itse asiassa meinasin laittaa uuden hetken vaanimaan nurkan takana (ensimmäisessä yritelmässä), mutta...Liika on aina liikaa.
Nuhaista runotorstaita kaikille! Kyllä tästä nousen taas, siivilleni...
lisäys 31.8.: en siis tosiaankaan tarkoittanut, että toivoisin teille muille nuhaa...kyllä sitä kaikenlaista kynästään (näppäimistään) päästää, kun pää on täynnä räkää.
Siispä: Aurinkoista loppuviikkoa ja ehdottomasti nuhaVAPAATA sellaista!
-e
Kommentit