Runotorstai innoitti ensin minut kokeilemaan itse. Tutkin muiden runoja ja löysin monia helmiä. Sitten silmiini osui Araneida/Hämähäkin Kirja, ja tuosta proosarunosta palautui mieleeni yksi rakkaimmista kirjoistani: Richard Bachin Lokki Joonatan. Se teki minuun aikanaan suuren vaikutuksen. Taisin olla 10-vuotias, kun sen löysin isän kirjahyllystä. Tietenkään en käsittänyt kirjan vertauskuvallista puolta tuolloin, mutta jotenkin tajusin jo silloin, että siinä ehkä on jokin syvempi taso.

Kirja unohtui vuosiksi, kunnes lukiossa se tuli pakollisten luettavien listalle. Siitä pitä myös kirjoittaa analyysi - muistaakseni pidettiin pieni koekin, että opettaja varmistui meidän lukeneen sen. Kirja nousi tuolloin aikuusuuden kynnyksellä lentoon, uusiin sfääreihin ja löysin siitä uusia tasoja, uutta syvyyttä. En muistaakseni ollut edes äidinkielenopettajan kanssa samaa mieltä kirjan metaforista, mutta mitäpä siitä. Minusta lukukokemus on lukijan henkilökohtainen, eikä kukaan voi minulle kertoa, mitä minun pitää kirjassa nähdä.

En näin illalla väsyneenä jaksa tätäkään analysoida nyt enempää, mutta ajattelin kaivaa lukiopapereita ja etsiä sen silloin kirjoittamani tekstin. Tänään luin Joonatanin tarinan uudelleen - yhä se sykähdyttää ja ihastuttaa minua. Kaksi kirjallisuuden rakasta Joonatania (toinen löytyy Veljeni Leijonamielestä - siitä tarinoin ehkä joskus toiste, mutta mainittakoon, että se on parantava "voimakirja", joka auttoi minua sairauden hetkenä) antoi keskimmäiselle lapselleni toisen nimen.

Hyvää yötä!
_______________________________________
20.8.2007

löytyi se kirjoittamani teksti. Tässä katkelmia:

" Joonatan eroaa suuresti muista lokeista oppimishalunsa ja vapauden kaipuunsa vuoksi. Se rakastaa lentämistä ja harjoittelee sitä päivästä toiseen saavuttaakseen aina uusia parempia tuloksia. Se rikkoo tällä tavoin lauman sääntöjä ja saa muut lokit halveksimaan ja karttamaan itseään."
...hmmm. ehkä olisin nyt aikuisena ilmaissut tämän vähän toisin...
"Muut lokit ovat laumasieluja, joilla ei ole omaa tahtoa tai mielipiteitä."
...niinpä...
"Tässä kaikessa on kysymys rajojensa rikkomisesta, vapaudesta. Ei pidä uskoa pystyvänsä tai olevansa kykenemätön johonkin, vaan unohdettava usko ja pystyttävä siihen."
....kiva ajatus, mutta kömpelöhkösti ilmaistu (aikanaan muistan olleeni tähän hyvinkin tyytyväinen)...
"On unohdettava rajansa, sillä silloin ne katoavat."
...voi, kunpa se olisikin noin yksinkertaista!...
"Pidin kirjasta, koska lukiessani tunsin, että Lokki Joonatan todella on meissä kaikissa. Kirja kannustaa ajattelemaan, erottumaan massasta ja pyrkimään eteenpäin. Samalla se kuitenkin opettaa, että tarvitsemme myös toisia toteuttaaksemme todella itseämme."
...niin, nykyään löydän kirjasta paljon muutakin; vertauksia uskontoon ja politiikkaan, suuriin keksintöihin...

Eihän ihmisen lentämiseenkään kukaan uskonut, kun da Vinci piirusteli siipiään...Entäpä Sokrates? Sokratesta syytettiin muun muassa "pahantekijäksi, joka turmelee nuorison". Myös esitettiin syytöksiä jumalanpilkasta, "koska hän palvoo omia jumaliaan, eikä usko valtion jumaliin". Sokrates ei juuri puolustautunut syytteitä vastaan vaan jatkoi ateenalaisten ärsyttämistä tyylilleen uskollisena...Ihan kuten Lokki Joonatan? Entäpä sanonta: "kukaan ei ole profeetta omalla maallaan".

Mutta ajatelkaas, kuinka erilaisia tasoja ja merkityksiä voi näinkin pienestä kirjasta ihminen löytää? Lapsena löysin vain tarinan erilaisesta Lokista, ehkä aavistelin, että tässä voisi olla jotain muutakin. Lukiossa tulkitsin tarinaa eri tavalla ja nyt aikuisena siitä löytyykin metaforia lähes loputtomiin...Enkä oikesti edes tiedä, mitä Bach itse on tarkoittanut. Itse asiassa en siitä edes välitä. Lukukokemus on MINUN, ei kenkään muun, ei edes kirjailijan itsensä. Hän on teoksen luovuttanut minun käsiini.