Miten voikaan tää elämäni retki tuntua

vuodelta,

          tunnilta,

            taakalta,

      lahjalta?

Näetkös tuon,

Ajan mitatkoon

                          jokainen itse vaan,

                                omista lähtökuopistaan.

Kuni kuolevan viimeinen hetki,

      se tuskassa pitkä ja piinaava on

      vaiko lyhyt ja lohduton?

Kuni odottavan ikuinen kaipuu,

      se luikertaessaan loputon on,

      vaiko pieni hetki ajaton?

Kuni lapsen askel ensimmäinen,

      se silmänräpäyksessä ohi on,

      vaiko arvossaan mittaamaton?

Kuni vanhuksen muisto nuoruuden,

      se onko välähdys pikainen

      vaiko kullattu tarina sydämen?

______________________________________________________________________

"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.
     Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---" (Dennis Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)