Tuleva on jo tässä

minä vasta heräilen.

Se pois jo ehtii, pakenee.

 Eellä juoksee, kauas karkaa.

 

Koskea en sitä saata,

ulottuviltain se kiiruhtaa.

Silti lähelläin se viipyy,

mut hetki vain

                      ja juuri kun,

luulen – se käsissäni on!

                      On se jo mennyt pois.

 

Tahtoisin sen kovin löytää,

lapsen lailla, malttamaton!

Silloin mulla onni ois,

                      kun taskuuni mä saisin sen?

Muistaisinpa kuitenkin,

                      et elämä on tässä, nyt,

tulevaisuus tulkoon myöhemmin!