SYKSY

Syksy tuulenpesiä heittelee,
jäljet kesän peittelee,
puhaltaa pois lehdet kuolleet.
Auringon on ne kultaa vuolleet,
kesän kauniin kasvaneet.
Nyt on ne väsyneet,
pois jo joutaa,
kauas soutaa.

Lintuset poissa oksiltansa,
oravainen kehdossansa,
mustarastaan huilu vaiennut,
peipolla pesää ei,
viimeiset laulunsa kumpikin laulanut.
tuleentunut timotei.
Koivukin kylvää kultaa maahan,
levähtää sekin saahan?

Talven peiton alle maata,
luomakunta saata.
Voima versoo maasta uus,
kunhan kevät jälleen koittaa,
onni, lämpö, autuus.
Uusi vehreys jälleen voittaa.