Aurinko laskee, päätä särkee
ei oo järkee.
Sydän hakkaa,
itseäin en oikein tunne.
Kuvatus niin kovin vieras katsoo
peilistäni silmin sumein.
Aika valuu käsistäni,
kaapin kätköön
jotain jätin?
Mielen loukkoon
piiloon mätin?
Etsin, vaan en löydä!
Oi houretta,
oi harhaa.
Järki karkaa,
eipä auta
yrtit tahi rohdot,
eikä tehoo viinan taika.
Nyt on aika!
Kuvaelma kuin taulusta Hugon,
vaan paareilla onkin pieni mies
ja enkelit saa häntä kantaa.
Kommentit